SAAVAJOKI
Metsää ja pellonreunoja
Saavajoki saa alkunsa Puneliasta ja Keritystä, joiden vesi on laadultaan erinomaista. Karkkilan alueelle tultaessa joki kärsii kuitenkin melkoisesta ravinnakuormasta, jota tulee pääosin metsäojista, mutta myös maataloudesta ja jokivarren suhteellisen tiheän loma-asunto määrän tuottamana. Joki kuitenkin tuottaa hienoja taimenia ja myös harjuksia. Sillankosken maantiesillalta ylöspäin aina kunnan rajalle asti on ylin kalastusalue (1). Seurava alue alavirtaan on Siikalan kosken loppuosa (2) ja alin osa on pisin ja hienoin, Katlakoski (3).
Sillankosken niska
Lupa-alueen ylinkoski on Sillankoski, mutta se on kokonaisuudessan rauhoitettu. Sen sijaan sen niska ja jokialue maantiesillasta ylöspäin on yksi hienoimpia Karkkilassa vaativaan perhokalstukseen. Kun hyönteiselämä alkaa toukokuun alussa alueella, on syytä olla paikalla. Jopa sillan yläpuolen uimarannalla on hienoja kaloja pintomassa iltahämärässä. Täällä vaaksiaisjäljitelmät ovat toimivia, aamuhämärän streamereitä unohtamatta. Myös lipoilla kannattaa kokeilla. Rannat resonoivat helposti, joten liikkuminen on tehtävä varoen.
Siikalankoski
Siikalankosken loppuosa on kuitenkin reiluosa koskea eli noin 150 metriä. Täällä on taimenta ja loppuosassa myös harjusta. Sen yläosassa, aivan ylärajalla on hyviä kiviä ja niiden lähistön monttuja, jotka kannattaa kokeilla. Keväällä myös alaosan ja loppuliun montut ovat toimivia, niiden mennessä loppukauteen mennessä aivan liian matalalle vedelle. Kohde on toimiva eteenkin perhokalastukseen.
Katlakoski
Saavajoen komein koskikokonaisuus alkaa Niskakoskella. Se on matala ja lyhyt koskiosuus, mutta jonka niska ja jokiosuus siitä ylävirtaan on kokemisen arvoinen. Siellä on useiten alueen suurmmat taimenet. Jokiosuus kuhisee pikkukalaa ja hyönteisiä, jotein kaloille on ruokaa. Kosken niskaa kannattakin lähestyä varoen ja aivan hämärissä. Koski on matala ja kalast ovat usein aivan rannan tuntumassa. Se laskee suvantoon, jossa kuitenkin useimmin vieheeseen iskee hauki.
itse Katlakoski on upea, lähes erämainen tunnelmaltaan ja melkoinen myöspudotuskorkeudeltaan. Koskialueen pituus on 300 metriä. Se on niskaltaan matala ja leveä, kaventuen ja muutaen muotoaan melkoisesti samalla porrsutuen. Nämä kuohuportaat ovat kokemisen arvoisia paikkoja. Ne kannatta kalastaa pikkustreamerilla mielummin alhaalta ylöspäin. Korkealla vedellä myös vieheellä kokemisen arvoisia. Taimenet asettuvat näihin kuohuihin eteenkin syömään nousevia salakkaparvia. Hieman myöhemmin kesäkuussa samat paikat ovat nymfillä ronkittavia.
Katlakosken lopposa levenee tavallaan poolimaiseksi. kuitenkin niin, että siinä on selkeästi syvempiä ja kuohuisia alueita. Nämä kannattaa kalastaa huolella oikeastaan kaikenmoisilla perhoilla. Mutta illalla ja aamuhämärällä tänne nousee syömään välin hienojakin taimenia. Virvellillä sen sijaan kannattaa keskittyä - eteenkin alku kaudesta loppuosan ja sitä jatkavan jokiosuuden alueelle aina Nuijajoen suulle asti. Ranta on monessa paikoin risukkoinen mutta maksaa vaivan. Myös loppuosaan kannattaa keskittyä hämärien aikoihin.